Takominen on prosessointimenetelmä, jossa käytetään taontakoneita paineen kohdistamiseksi metalliaihioon, mikä saa aikaan plastisen muodonmuutoksen, jolloin saadaan aikaan taottu osa, jolla on tietyt mekaaniset ominaisuudet, muodot ja mitat; se on toinen metallin muovauksen kahdesta pääkomponentista (taonta ja meistäminen). Takomalla voidaan poistaa viat, kuten valuhuokoisuus-, joita voi syntyä metallin sulatusprosessin aikana-, ja mikrorakenne voidaan optimoida. Lisäksi, koska metallin raevirtauslinjat säilyvät ehjinä, taotut osat ylittävät yleensä samasta materiaalista valmistettujen valuosien mekaaniset ominaisuudet. Koneiden kriittiset komponentit-erityisesti suurille kuormituksille altistuvat tai ankarissa olosuhteissa toimivat-tuotetaan pääasiassa takoina. poikkeuksia ovat suhteellisen yksinkertaiset osat, joiden sijasta voidaan käyttää valssattuja levyjä, rakenneprofiileja tai hitsattuja kokoonpanoja.
Uudelleenkiteytys alkaa teräksessä noin 727 asteessa; 800 astetta käytetään kuitenkin yleisesti rajakynnyksenä. Yli 800 asteen taontatyöt luokitellaan kuumatakoiksi; 300–800 asteen välillä suoritettuja termejä kutsutaan lämmintakoiksi (tai puoli{6}}kuumatakoiksi); ja huoneenlämmössä suoritettuja operaatioita kutsutaan kylmätakoiksi.
Useimmilla teollisuuden aloilla käytetyt taotut osat valmistetaan tyypillisesti kuumatakomalla. Lämmintaontaa ja kylmätaontaa käytetään pääasiassa komponenttien valmistukseen sellaisilla teollisuudenaloilla kuin autoteollisuus ja yleiskoneet; Näillä menetelmillä on merkittävä etu, että ne mahdollistavat tehokkaan materiaalinsäästön.
